Olen pettynyt päätökseen erottaa Tynkkynen

Perussuomalaisten puoluehallitus erotti puolueen 3. varapuheenjohtajan puolueen jäsenyydestä. Uskaltaudun kommentoimaan asiaa julkisesti: Olen pettynyt päätökseen.

Erottaminen on ankarin mahdollisin rangaistus, mitä puoluekoneisto voi jäsenelleen antaa. Rangaistusta voidaan verrata siviilipuolen elinkautiseen vankeuteen tai joissakin maissa käytössä olevaan kuolemanrangaistukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että menettää kaiken mitä puolueen jäsenyys on suonut. Menettää saavutetut edut. Jos erotettu jäsen on valtuutettu, tulee hänet erottaa Perussuomalaisesta valtuustoryhmästä. Erotettu jäsen tulee erottaa myös paikallisyhdistyksen jäsenyydestä. Erotettu jäsen menettää kaikki puolueen luottamustehtävät. Menettää kaiken, mitä on rakentanut puolueen eteen. Menettää saman aatemaailman jakaneiden puoluetovereiden väliset kanssakäymiset ja yhteisön. Puoluehallituksen päätöksiin ei ole valitusoikeutta.

Kaikki perussuomalaiset ovat siis lähtökohtaisesti sekä puolueen, että paikallisyhdistyksen jäseniä. Kysymyksessä on ns. kaksoisjäsenyys. Puoluehallitus päättää aina puolueen jäsenyydestä, joka on siis elinehto muulle toiminnalle Perussuomalaisissa. Paikallisyhdistyksen hallitus päättää paikallistason jäsenyydestä. Vaaleilla valitun henkilön ja kunnanvaltuuston päättämät kunnalliset luottamustoimet erotettu jäsen saa pitää. Sebastianin tapauksessa hän saa myös jatkaa Perussuomalaiset Nuoret ry jäsenenä, koska se on puolueesta erillinen yhdistys. Ehkä hieman monimutkaista, mutta totta.

Olen pettynyt myös Sebastianin toimintamalliin asiansa eteenpäin ajamisessa. Nimeäni ei löydy Sebastianin listalta, enkä ole asiassa julkisesti Sebastiania tukenut. Asiat pitää pystyä hoitamaan puolueessa sisäisesti, ei lehtien palstoilla. Itse asia, eli ylimääräisen kokouksen järjestäminen ja päättäminen jatkosta hallituksessa olisi mielestäni voinut pitää ja tiedän, että päätös olisi ollut hallituksessa jatkaminen. Kokousta ei kuitenkaan voitu enää järjestää kun asiasta tuli julkinen. Itse asia muuttui arvovaltakysymykseksi, eikä politiikassa voi antaa periksi. Kumpikaan ei antanut, ei Sebastian eikä Soini. Periksi antaminen olisi ollut arvovaltatappio. Arvovaltakysymys ratkaistiin puoluevaltuuston kokouksessa, joka päätti äänin 11-2 ettei ylimääräistä puoluehallituksen, -valtuuston ja eduskuntaryhmän välistä yhteiskokousta järjestetä.

Jos olisin ollut puoluehallituksen jäsen, olisin esittänyt matalampaa rangaistusasteikkoa Sebastianille. Hän on nuori ja kehityskelpoinen poliitikko, joka olisi oppinut pienemmälläkin sanktiolla. Vaikka hän olisikin rikkonut lakia, tulisi mahdollinen rikos sanktioida mielestäni oikeudessa, ei puoluehallituksessa. Ei Tynkkystä ole oikeudessa todettu rikolliseksi ja jos todettaisiin, saisi hän nyt kaksi erillistä rangaistusta asiasta. Yksi rangaistus pitäisi riittää.

Erityisen pettynyt olen Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piiri ry puheenjohtajana. Sebastian on oululainen ja Pohjois-Pohjanmaa piiristä. Elokuun puoluekokouksessa Pohjois-Pohjanmaan piiri antoi tukensa Sebastianin valitsemiseksi puolueen puheenjohtajistoon. Moni ei uskonut hänen valintaansa, mutta me uskoimme ja tiesimme. Pettymys on nyt erityisen suuri. Pohjois-Pohjanmaa menetti äänensä puoluehallituksessa, vaikka tietysti Sebastian puheenjohtajana edusti koko puolueen jäsenistöä saadessaan 58% kannatuksen puoluekokouksen puheenjohtajavaalissa. Sebastian valittiin kentän laajalla tuella tilanteessa, jossa moni oli pettynyt lyhyeen hallitustaipaleeseen. Kenttä halusi ravistella puolueen muuta johtoa, valitessaan Sebastianin. Sebastian toi puoluekokousväelle juuri ne asiat esille, joihin piti saada muutos. Tätä muutosta Sebastian yritti viedä puoluehallituksessa eteenpäin, mutta valitsi väärän työkalupakin.

Vuosi on ollut vaikea Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajalle. Keväällä ilmestyi Soinin kupla kirja, jonka kirjoittaja on Pohjois-Pohjanmaalta. Kirjailija luopui eduskuntavaaliehdokkuudesta. Kesällä oli Pohjois-Pohjanmaalta valitun kansanedustaja Olli Immosen kohu Facebook kirjoituksesta. Immonen erosi määräajaksi Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Elokuun puoluekokoukseen Soinin vastaehdokkaaksi puolueen puheenjohtajuudesta taistelemaan ilmoittautui rivijäsen Pohjois-Pohjanmaalta. Rivijäsen vetäytyi ehdokkuudesta. Syksyllä Pohjois-Pohjanmaalta julkisuuteen nousi Sebastian. Sebastian erotettiin puolueesta. Piirisihteerille totesin eilen 25.10.2015, että ei tälle vuodelle voi enää mitään suurempaa hässäkkää tulla, koska Sebastianin ja Soinin välinen arvovaltakysymys oli jo viikko sitten ratkaistu puoluehallituksessa. Toisin kävi.

Ajat ovat perussuomalaisittain vaikeat. Meillä on puolueen 20. juhlavuosi ja olemme ensimmäistä kertaa Suomen hallituksessa. Kaiken pitäisi olla parammin kuin koskaa aikaisemmin. Todellisuus on karumpi. Mediassa olemme paljon esillä, mutta emme asiakysymyksissä. Media jaksaa kirjoittaa hömppää ja oikein hakemalla hakee ”klikkejä” ja ”peukutuksia”. On muotia lyödä perussuomalaista. Hallituksessa kaikki tuntuu olevan perussuomalaisten syytä ja mitään ei ole kuulemma saatu aikaiseksi. Totuus on toinen.

Kannatus on galluppien mukaan laskenut ja Suomen kansa purkaa pahaa oloaan perussuomalaisiin. Turvapaikanhakijoita lappaa ovista ja ikkunoista, kun samaan aikaan tehdään miljardiluokan leikkauksia kansalaisten ”saavutettuihin etuihin”. Kreikkaankin annettiin 3. tukipaketti. Suomi on konkurssin partaalla. Kreikan tukipaketti oli jo edellisen hallituksen aikaansaannosta. Turvapaikanhakijat yllättivät Euroopan ja Suomen housut kintuissa. Perussuomalaisten toimet hallituksessa korjaavat edellisten hallitusten virheitä myös maahanmuuttokysymyksissä, mutta viiveellä. Perussuomalaiset kantavat vastuunsa hallituksessa, mutta palkka tulee vasta vuosien kuluttua, jos silloinkaan. Politiikka on riskibisnestä.

Näinä aikoina kaltaiseni talkoita ja kenttätyötä tekevän perussuomalaisen, täytyy kaivaa motivaatio aivan uudella tavalla. Perussuomalainen arvomaailma on ollut minun motivaationi heikkona hetkinä: rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu.

Myönnän rehellisesti aamulla miettineeni puolueesta eroamista, kun luin uutisen Sebastianin erottamisesta. Miksikö? Siksi, että tätäkin kirjoitettaessa mietin, että uskataako omaa mielipidettään asiasta ilmaista. Täytyy uskaltaa. Pelolle ei saa antaa valtaa. Talkoita ei ole mukava tehdä, jos pelkää. Harrastusten pitää olla sellaisia, että niistä nauttii ja että on mukavaa. Politiikka ei ole aina mukavaa. Politiikka on kuitenkin suurimmalle osalle harrastus. Eronnut jäsen ei myöskään pysty äänestämään tulevissa puoluekokouksissa. Jokaisella perussuomalaisella on tasavertainen asema eli yksi ääni puoluekokouksessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat